Kesäreissu vol 1: Sälen & suunnistustuskaverit
Juhannuslauantaina pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon, hurautimme Helsinkiin Silja Linen terminaaliin ja otimme suunnaksi läntisen naapurimaamme. Kyseessä oli suunnistusseuramme Lynxin kesäleiri, jonne tuli lopulta hiukan reilu 30 lynxiläistä, lapsia ja aikuisia. Ajoimme Tukholmasta Säleniin, jossa majoituimme kolmessa mukavassa kämpässä aivan Lindvallenin ytimessä. Ensin teimme suunnistustreenejä maanantaista torstaihin ja sitten osallistuimme paikallisiin 3-päiväisiin suunnistuskilpailuihin.
Meillä oli mieheni kanssa mukana reissussa vain 2- ja 4-vuotiaat tyttäret, mutta myös minun 11- ja 14-vuotiaat poikani olivat matkassa mukana, sillä he lähtivät sinne isänsä kanssa ja nukkuivat läheisessä mökissä. Helppoa jaettua huoltajuutta, kun on sama harrastus ja hyvät keskinäiset välit.
Koska matkassa oli useita lapsiperheitä, pystyimme näppärästi vuorottelemaan lastenhoidon kanssa. Milloin osa vanhemmista teki lasten piilosleikin vieressä juoksutekniikka- ja jumppatreeniä, milloin kävimme vuorotellen metsässä suunnistamassa lastenhoitajan vaihtuessa lennosta. Kun jokainen perhe oli omalla autolla liikenteessä, liikkuminen oli joustavaa ja näin keittiöiden rajalliset tilatkin tuli huomioitua kuin vahingossa, kun saavuimme treeneistä hiukan eri aikoihin.
Kisapaikalla oli muksula, johon myös suomenkieliset lapset otettiin avosylin vastaan puuhastelemaan mukavia juttuja vanhempien käydessä tuulettumassa suunnistustehtävien parissa kisamielellä. Sälen on siitä huippu paikka, että tekemistä löytyy niin pienille kuin isoillekin. Meidän porukan 10-12-vuotiaan jätkät viettivät päivittäin tunteja alamäkipyöräilyn parissa ja kun siihen kylkeen heittää 2 suunnistusharjoitusta/päivä, alkaa liikuntatunnit olla mukavissa lukemissa. Ja näkihän sen tuloslistaltakin sitten: metallia keräsivät kotiin niin että autot notkuivat.
Kesäreissu vol 2: perhepiirillä Itävallassa
Sälenin jälkeen olimme kotona neljä päivää, ja sitten oli seuraavan matkan vuoro. Lähdimme juhlistamaan appiukon kuusikymppisiä alppimaisemiin Itävaltaan koko 6-henkisen perheen voimin ja eipä olisi loma voinut upeammin mennä.
Ensimmäisen viikon ohjelmassa oli - yllätys yllätys - rastiviikko. Ekan päivän sprintin jälkeen meille tarjottiin haasteita tiukoissa rinteissä, jotka sateisten öiden jälkeen olivat välillä todella liukkaita. Kieli sai olla keskellä suuta paitsi rastien löytämisen suhteen, myös etenemisessä jyrkässä rinteessä.
Matkaseurana meillä oli appivanhempien lisäksi mieheni sisko Matleena ja hänen miehensä, suunnistuksen maailmanmestarinakin tunnettu Mårten. Jo tästä matkaseurasta voi päätellä, että ihan lököttelylomalle ei lähdetty! Jäimme rastiviikon jälkeen Itävaltaan vielä toiseksi viikoksi, ja tämän käytimme vaeltaen.
Menimme vaihtelevin kokoonpanoin vaihtelevia reittejä. Joku oli aina vuorollaan pienten tyttöjen kanssa, pojat urakoivat "kukkuloiden" huiputuksessa ja kilometrejä kertyi ihan jokaiselle. Myös pikkuneidit pääsivät vaelluksen makuun eikä ensimmäisen gondolihissin jälkeen yläasemille siirtyminen ollut heille suurikaan jännityksen paikka. Taisin itse korkeanpaikankammoineni olla hankalin hissiasiakas, mutta henkiin jäätiin :)
Osa porukasta, esikoinen tässä mukana, kävivät yhtenä päivänä appiukon synttäritoiveesta valloittamassa Wildspitzen, 3770m. Oli 14-vuotiaalle (tai itse asiassa täyttää vasta syksyllä) upea kokemus. Vaellus alkoi eräältä hissiasemalta 2200m korkeudesta, kesti noin 7 tuntia ja matkaa taisi kertyä vajaat 20km. Kalpea ja väsynyt poika palasi reissusta, mutta kuvailujensa ja äänensävynsä perusteella oli ollut mahtava ja unohtumaton kokemus. Itse viihdyn paremmin lämmössä, enkä tuntenut houkutusta pukeutua pitkiin housuihin, takkeihin ja pipoihin kesälomallani, joten jäin vapaaehtoisesti pienemmän väen kanssa touhuamaan. Kävimme paikallisessa uimalassa ja mukavalla kahdenkeskisellä vaelluksella 11-vuotiaan kanssa anopin leikkiessä tyttöjen kanssa. Mukavasti meni päivä silloin myös alemmissa korkeuksissa :)
Kokonaisuudessaan Itävalta oli ihan super. Onnistuneet lennot, ajot, treenit, kämpät, ruokailut, iloinen matkaseura, paikalliset ihmiset... Mahtava reissu.
Olimme jo ajatelleet miehen kanssa, että viikko Ruotsissa ja kaksi Itävallassa riittää kesämatkailuun mainiosti. Pojat kuitenkin kyselivät kesäkuussa, että milloin mennään sitten Ahvenanmaalle pyörällä? Se kuulemma piti saada mahtumaan mukaan. Meillä on periaate, että liikuntajutuista ei tingitä, jos niihin mitenkään on varaa. Telttailu on onneksi edullista, joten ei muuta kuin suunnitteluhattu päähän. Hiukan oli säätämistä päivissä, mutta Itävallan jälkeen mies kävi toimistolla pyörähtämässä ja toisena päivänä suuntasimme matkaan. Koska pikareissussa ei ollut aikaa ihmetellä parin päivän siirtymisiä paikasta A paikkaan B, päätimme luottaa taas Silja Lineen.
Otimme Turusta aamulaivan tiistaina, jolla saavuimme hiukan ennen kahta Maarianhaminaan. Tämä tarkoitti lähtöä kotoa klo 05.00 ja peräkärryn lainaamista ihanalta naapurilta, mutta kun into on kova, kyllä sitä jaksaa säätää. Parkattuamme auton ja peräkärryn (eri paikkoihin!) Turussa ja saatuamme koko sakin ja neljä pyörää laivaan, pääsimme nauttimaan buffet-aamiaisesta. Se upposi kuin häkä ja sitten mies nappasi läppärinsä ja lähti tekemään 4h session etätöitä ja me lasten kanssa touhusimme läpi laivan lastenohjelman. Aika meni yllättävän nopeasti ja pian seisoimmekin jo Maarianhaminassa pyörinemme ja pohdimme lähtösuuntaa.
Ensimmäinen lisämutka reissuun tuli, kun laatikkopyörämme takakumi oli niin tyhjä, että täydessä lastissa vanne otti maahan. Onneksi Maarianhaminasta löytyi heti ystävällinen Sportcenter-pyöräliike, jossa saimme kumin fiksattua ilmaiseksi ja nopeasti. Lounasta nappasimme ruokakaupan salaattibuffasta, ja siinä parkkiksen kyljessä sitä nauttiessamme aurinko lämmitti ja mieleen tuli ajatus, että tämä on taas lomaa parhaimmillaan.
Niinhän se olikin. Puttes Camping Sundissa oli niin mukava, että jäimme sinne kahdeksi yöksi. Välissä kävimme viettämässä päivän Kastelholman linnassa, jonne paluupyöräily (10+10km) sujui nopeasti, kun kellään ei ollut pyörissä tavaravuoria kyydissä. Paitsi miehellä tyttöset laulamassa laatikossaan. Kastelholmassa oli mahdollisuus linnakierroksen ja aarteenetsinnän lisäksi kaikenlaiseen käsityöaktiviteettiin ja saimmekin nähdä ja kokeilla monenlaisia tekniikoita ja entisaikojen työskentelytapoja.
Toisena aamuna teimme miehen ja esikoisen kanssa tunnin aamulenkin lähimaaston poluilla kolmen pienemmän jäädessä sovitusti nukkumaan isoveikan vastuuvuorolle. Polkuvaihtoehdot olimme bonganneet Bomarsund Trail Run-polkukisan nettisivuja selaillessamme. Valitettavasti ajankohtamme oli väärä polkujuoksukisaan osallistuaksemme, mutta reitti ja miljöö muutenkin oli upea! Reippaimmat pulahtivat lenkin päätteeksi mereen, totta kai. Bomarsundin raunioiden vieressä olikin todella mukava uimaranta, jossa olimme jo edellisenä iltana pulikoineet koko perheen voimin.
Vikaksi eli kolmanneksi yöksi siirryimme takaisin Maarianhaminaan Gröna Uddens Campingiin. Matkalla kävimme viettämässä useamman tunnin viikinkimarkkinoilla, joiden tunnelma oli ihan huikea. Asut, teltat, musiikki, tuoksut... Kaikki oli viimeisen päälle. Hauskan viikinkipäivän viettäneinä jaksoimme sitten polkaista loppumatkan viimeisen yön camping-alueelle. Tortilla-iltapalan kokkailu ja pomppulinna- ja kiipeilytelineleikit veivät sitten loputkin mehut ja pian kaikki neljä tähtisilmää tuhisivat suloisesti vierekkäin. Vieressä Maarianhaminan keskustassa pyöri vielä Rockoff-festarit, joiden musiikkitarjonta kiiri mukavasti vettä pitkin penkille, jonka mieheni kanssa iltakävelyllä löysimme pienestä niemestä.
Vikana aamuna vuorossa oli aamulenkit x4, aamukiipeilyt x2, suihkut, aamiaiset ja härdellin pakkaus. Satamaan kesti ajaa noin viisi minuuttia ja olimmekin ajoissa paikalla. Laivalla odotti sitten buffet-lounas ja tämän jälkeen kipitin taas muumien ja Harri Hylkeen perässä pitkin laivaa miehen tehdessä uuden 4h työpäivän etäpisteellään. Kotimatkalla muisteltiin, kuinka mukavasti 110 polkupyöräkilometriä meni ja että ensi vuonna mennään taas uudestaan. Joo-o, jahka joku ensin pesee kaikki nuo pyykit...
Sen lisäksi, että saimme upeita kokemuksia ja ihanaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa, tämä kesä tarjosi liikuntaa, ihan kaikille. Itselleni tuli näiden neljän lomaviikon aikana suunnistusta hölkkä- tai kisavauhtia yhteensä noin 20h, vaellusta noin 30h, pyöräilyä noin 20h, juoksua noin 10h ja lisäksi viikoittain pieniä lihaskunto- ja venyttelytreenejä. Aikas hyvä kesäloma.
Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli onnistunut, omannäköisenne kesä. Se jos mikä antaa virtaa lähestyvään syksyyn!
Niin, se ensi vuosi. Suunnitteilla on turnee akselilla Tanska-Ruotsi, suunnistuksen merkeissä, totta kai!
Kesämuisteloin,
Anna, xoxo
