perjantai 16. helmikuuta 2018

Karkaileva kaksivuotias, neuvokas nelivuotias & tuhahtelevat teinit

Täällä Portugali, kuuleeko Suomi?


Voi kamala, miten se aika rientää. Eihän täällä ehdi kissaa sanoa, kun on jo seuraava päivä! Työarkilomailumme on vauhdikasta, vaihtelevaa ja todella antoisaa. Kaikenlaista suunniteltua olemme ehtineet tekemään, mutta myös suunnittelemattomia hetkiä on mahtunut joukkoon. Yksi esimerkki näistä on kotikylämme Vimieiron karnevaalit, joissa kuljimme letkan hännillä ja nautimme tunnelmasta. Kieltä emme edelleenkään hallitse, mutta tunnelma välittyy muutenkin!


Edellisen postauksen jälkeen olemme siis siirtyneet Espanjasta Portugaliin ja tuvan väkijoukkokin on vaihtunut, pariinkin otteeseen. Välissä vietimme viikon 15 hengen voimin ja oli kyllä ihana seurue kylässä. Ikävä vaan jäi ja haikea fiilis. Nyt jäljellä on oman perheen ja isovanhempien lisäksi yksi 16-vuotias lainapoika; hurmaavan kiltti, ystävällinen, ahkera ja mukava tapaus.

Tiistaina loppui reissun ainoa kisarupeamamme, kun juoksimme Portugal O-meetingin viimeisen osakilpailun. Kaksi mallisuunnistuspäivää ja neljä kisapäivää, joista yhtenä juoksimme kaksi starttia, vei kyllä puhdin ainakin tästä mamasta.



Keskiviikkona oli suunniteltu lepopäivä ja melko ex tempore siihen tuli myös kuskireissu Lissaboniin. Pääsimme sinne lentokenttäkuskien roolissa mieheni kanssa ihan kaksistaan! Aivan ihana kaupunki ja meille osui upea kelikin. Nopealla suunnittelulla valitsimme turisteilukohteiksemme San Jorgen linnan, Alfaman vanhan kaupungin ja Baixan & Rossio-aukion kaupungin keskustassa. Muutamassa tunnissa ehti nähdä nämä ja syödä maittavan, tuoreesta kalasta grillatun lounaan viehättävässä katuravintolassa. Muutamakin tunti parisuhdeaikaa oman rakkaan kanssa ihan kaksin on aivan mielettömän tärkeää. Ei vaippoja, koulukirjoja, kysymyksiä ja keskeytyksiä, ei syöttämistä, juottamista tai kieltämistä. Sen sijaan paljon juttelua, pussailua, kädestä pitämistä, arjesta ja reissuista puhumista, historiasta keskustelua, maisemien ihmettelyä, omien haaveiden avaamista, naurua, tuliaisten ostamista, hidasta syömistä.


Ei siinä lapsiarjessakaan silti valittamista ole. Ihanat, omatoimiset ja neuvokkaat lapsukaisemme piristävät päivää kuin päivää. Kaksivuotias herää AINA hyvällä tuulella, maailmaa syleilevä hymy huulillaan, silmät sirrillään ja tanssiaskelein.

- Täältä tulee teidän pieni hiiri! Prinsessa-hiiri! 

Urheilutreenien ja koulupäivien tohinassa olen välillä huomannut, että 2- ja 4-vuotiaat menevät toisinaan ihan "siinä siivellä". Onneksemme molemmissa majapaikoissamme on ollut lukollinen ulkoportti - joka on todellakin syytä pitää lukossa. Itsekseen puhuva, kaikkea tutkiva rohkea kaksivuotiaamme nimittäin kipittää sinne sun tänne silmän välttäessä. Vielä ei ole onneksi pudonnut altaaseen, vaikka sielläkin viihtyy mainiosti kellukepuvussaan. Höpötys vain kuuluu, kun neiti polkee menemään. Isosisko keksii kyllä sitten puuttuvat selitykset ja keinot haastavissa tilanteissa, joten parivaljakko on mitä mainioin.

- Näillä kisuilla on nyt tullut nälkä, kun ne on niin paljon käyny treenaamassa ja koulussa. Nää tuli hakemaan siltä näitten kisujen äidiltä pienet välipalapatukat ja juotavaa tässä välissä. Sitten nää menee hipi hiljaa jatkamaan seikkailua.

Kovasti odotan lainapojan koulureippauden siirtymistä omiin teineihinikin. Edelleen 11-vuotiaan toiminta on ripeämpää kuin 14-vuotiaan, mutta on sielläkin suunnalla edistytty.

- Äiti et sä voi olla tosissas!

Joskus toivon, että en olisikaan. Se, millä vastentahtoinen teini saadaan kirjoittamaan monisivuinen ranskankielinen Powerpoint, on minulle vielä mysteeri. Edetty on, mutta nähtäväksi jää, saako kaveri sitä ikinä opelle toimitettua. Omassa ranskanope-taustassani on tuon tehtävän suhteen se ongelma, että en millään muotoa pysty hyväksymään Google-kääntäjällä tehtyjä dioja. Niinpä veivaamme niitä suklaan voimalla dia kerrallaan, mutta ottaa kyllä koville. Minulla vähintään yhtä paljon kuin oppilaalla.

- Ei varmana pyytäny ope tekemään näin paljoa! Siis niinku myös KIRJOTTAMAAN?

Sä oot viis viikkoa poissa, niin totta hemmetissä pyysi ja olisi voinut pyytää enempikin. Kirjoita ja lakkaa vikinä. No joo, saattoi olla, ettei niitä KAIKKIA englannin epäsäännöllisiä verbejä olisi vihkoon pitänyt kopioida, mutta pieni varmistus on aina paikallaan ;)

- Montaks päivää meillä on vielä jäljellä? Eiku mä sitä vaan mietin, että mä lasken sitten, että monta sivua mun pitää lukea vähintään päivässä, että mä saan ton kirjan loppuun ennen ku ollaan kotona.

Hmmm. Ollaan oltu reissussa 26 päivää. Jäljellä on 11. Sitä MÄ vaan mietin, että onko siinä 200-sivuisessa kirjassa oltava vieläkin 180 sivua jäljellä?



Aurinkohaleja,
- AnNa