perjantai 8. tammikuuta 2016

Mahtuuhan näitä, mielipiteitä

Ihmisillä on yleensä jokin mielipide asioista. Niitä on joka lähtöön, eikä yksi välttämättä ole mikään absoluuttinen totuus. Joistakin asioista pidetään enemmän älämölöä kuin toisista. Ehkä kyse on aiheesta, ehkä sen esittäjistä, en tiedä. Minua on jäänyt vaivaamaan eri medioissa viime aikoina isosti esillä ollut keskustelu, jonka mukaan lapset valvovat/valvottavat.

Minusta tuntuu, että tässä on joutunut lähestulkoon tuomiolle siitä, jos lapset nukkuvat yönsä hyvin. Ja erityisesti siitä, jos he ovat tehneet sitä ihan parikuisista lähtien, kuten meillä. Kaikkialla paasataan, kuinka pikkuvauvat valvottavat ja vanhemmat menettävät yöunensa. Varoitetaan lasten hankkimisella ja juuri tällä valvomisella. Kuinka vanhempien yhteinen aika on mennyttä ja elämä lähestulkoon ohi. Ei kai ole sitten ihmekään, jos monet lykkäävät lasten hankintaa näiden pelottelujen myötä hamaan tulevaisuuteen. Ainiin, unohdin ihan mainita sen pelottavankamalanhirveän monipäiväisen synnytyksen.

No, minulla synnytykset ovat olleet nopeita, eivät suinkaan kivuttomia, mutta kaikkien kauhutarinoiden valossa äärimmäisen helppoja. Viisaan äitini ohjeita noudattamalla lapset nukkuvat omissa sängyissään, kukaan neljästä ei kömmi viereemme, vaan aikuisten makuuhuone on ihan oikeasti aikuisten makuuhuone. Ei meillä ole viereentuloa erikseen kielletty ja meidän sängyssä luetaan usein iltasadutkin, mutta sitten jokainen nukahtaa omaan sänkyynsä ja nukkuu sikeästi aamuun asti. Silti, vaikka nämä asiat sujuvat mainiosti - ja korostan sitä, että mielestäni tässä ei ole mitään kummallista - minulla on syyllinen olo. Ihan kuin tekisin jotain väärin, kun minun lapseni eivät valvo, vaikka heidän KUULUISI.

Valvovien muksujen vanhemmat ovat pitäneet silmät ristissä elämisestä joka puolella niin suurta meteliä, että hyväunisten lasten vanhemmat rupeavat jo miettimään, että onkohan tämä normaalia. Mitään tilastoja minulla ei ole, mutta kun tarinoita lukee ja kuulee, tuntuu, että suurin osa lapsista ja vauvoista joko valvoo, tulee viereen, herää aamuviideltä tai muuten vaan on rasittavia. Kuitenkin tunnen myös monia, joilla näin ei ole. He ovat hiljaa, kun pelkäävät joutuvansa tuomiolle. Ettei vaan olisi peräti niin, että suurin osa vauvoista ja lapsista nukkuu hyvin, mutta heidän vanhempansa pysyvät asiasta hiljaa, etteivät ärsyttäisi väsyneitä vanhempia entisestään?

En mitenkään tässä lällättele väsyneille vanhemmille. Tsemppiä kovasti! Välillä vaan ärsyttää ihmisten kommentit, kun he kuulevat, että minulla on neljä lasta. No ei, en todellakaan ole valvonut kahtatoista vuotta. Ja ei, nukun MIEHENI kanssa ihan kaksistaan, ei ole ahdasta sängyssä. Niin niin, ihan samassa huoneessa, ja ei, siellä ei ole pinnasänkyäkään.

Miten ihmeessä tästä voi tulla syyllinen olo? En ole tehnyt mitään väärää ja jos joku haluaa, niin kyllä minä jaan oikein mielelläni äidiltäni (jonka kaikki viisi lasta ovat nukkuneet yönsä, hyvin tietenkin) saamiani ohjeita siitä, miten meillä lapset ovat oppineet hyviksi nukkujiksi. Niitä vain ei uskalla liikaa tyrkyttää, kun aina joku loukkaantuu.

Ihan vapaasti saa harrastaa perhepetejä, jos niistä pitää. En tuomitse. En vain myöskään silloin jaksa kuunnella valitusta huonoista öistä, kun lapsen varpaat ovat äidin suussa ja isän korvassa. Oma valinta.

Ihan vapaasti saa laulella lapsen illalla uneen ja piirtää traktorin kuvaa selkään sormella. Niin minäkin aloitin esikoiseni kanssa, kunnes äidin neuvoilla lopetin ja sain nukutuksen sijaan illat vapaaksi aikuisten ajalle. Tämäkin on oma valinta, kun vaihtoehtoja kerran on. En siispä näitä nukutushuokailujakaan jaksa kovin kauan säälitellen kuunnella.

Jokainen saa tehdä kasvattajana niin kuin parhaaksi kokee. Sitä on kuitenkin lapselleen se paras vanhempi. Ja uskon myös, että jotkut nauttivat siitä lapsen nukuttamisesta ja yhteisestä yöajasta, kasvaahan se lapsi joka päivä, eikä joskus enää tarvitse isää tai äitiä viereensä. Ja ymmärrän, että vieressä tuhiseva pienokainen on hellyyttävä ja lämmin, ja kun sitä rakastaa, ei halua päästää pois.

Mutta sittenkin. Ne ovat omia valintoja, joiden seuraamuksista ei tarvitse ruikuttaa alituiseen.  Eri asia luonnollisesti on, jos vauvalla on koliikkia tai muita terveysvaivoja. Läheisriippuvaista, epävarmaa tai selkärangatonta vanhempaa en laske terveysvaivaksi. Itse koen olevani parempi äiti (ja vaimo), kun olen virkeä. Ja olen virkeä, kun saan nukkua yöni hyvin. Tämän argumentin avulla ei ole lopulta ollut vaikea valinta laittaa lapsia omiin sänkyihinsä.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille lapsellisille, lapsettomille ja lapsenmielisille <3
- Anna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti